Teemu Ovaska: Julkinen palvelu, julkinen vastuu

K-U 05.01.2026

Ylen uutinen (28.12.) opetus- ja kulttuuriministeriön nimitysasioista herättää vakavan kysymyksen journalismin perusperiaatteista. Oikeuskanslerin huomautus on merkittävä asia, mutta jutussa ei haastatella ketään ministeriöstä. Ei itse ministereitä Anders Adlercreutzia (r.) tai Mari-Leena Talvitietä (kok.). Ei kansliapäällikkö Heidi Backmania, joka oli Adlercreutzin poliittinen virkanimitys. Ei ylijohtaja Juha Rintamäkeä, joka oli Talvitien poliittinen virkanimitys. Eikä edes yhtään vastuullista virkamiestä haastateltu. Vastinetta ei ole.

Tämä on poikkeuksellista. Hyvän journalismin ydin on, että kritiikin kohteelle annetaan mahdollisuus vastata. Tässä tapauksessa vastine olisi ollut välttämätön, jotta lukija olisi voinut muodostaa tasapainoisen kokonaiskuvan. Nyt uutinen rakentuu yksipuolisesti viranomaisarvion varaan ilman, että vastuulliset toimijat saavat puheenvuoron. Vai eikö vastuullisia nimiä haluttukaan tuoda esiin?

Kirjoitin Keski-Uusimaassa 20.12. median puolueellisuudesta ja siitä, miten samanlaisia poliittisia tilanteita käsitellään eri tavoin. Nyt samankaltainen ilmiö toistuu. On myös syytä huomata, ettei kyse ole perussuomalaisesta ministeristä, vaan RKP:n miesministeristä ja kokoomuslaisesta naisministeristä. Tämä osoittaa, ettei ongelma ole puoluekohtainen, vaan koskee journalistista toimintatapaa.

Kun julkisen palvelun media jättää systemaattisesti kuulematta jutun keskeiset osapuolet, kyse ei ole yksittäisestä lipsahduksesta vaan toimituksellisesta linjasta. Tästä linjasta vastaa Ylen johto. Pääjohtaja Marit af Björkestenillä ja vastaavalla päätoimittajalla Panu Pokkisella on vastuu siitä, että Journalistin ohjeet toteutuvat käytännössä, eivät vain periaatteessa.

Toinen kysymys on se, mistä on puhuttu yllättävän vähän, mitä ministereiden toiminnasta seuraa? Oikeuskanslerin huomautus ei ole pikkuasia. Se koskee valmistelun laatua ja ministerivastuuta. Silti julkinen keskustelu seuraamuksista on ollut lähes olematonta. Ei ole arvioitu luottamusta, ei ole pohdittu selvitystä eduskunnalle, eikä ole kysytty, miten ministerit itse kantavat vastuunsa.

Aiemmissa tapauksissa ministerien eroa on vaadittu huomattavasti kevyemmistä syistä. Nyt, kun kyse on konkreettisesta hallinnollisesta moitteesta, keskustelu vaikenee. Tämäkin herättää kysymyksen tasapuolisuudesta.

Julkinen palvelu ei ole etuoikeus vaan vastuu. Jos Yle ei kykene varmistamaan tasapuolista, vastineisiin perustuvaa ja objektiivista journalismia, on perusteltua vaatia vastuunkantoa myös ylimmältä johdolta. Tässä tilanteessa pääjohtajan ja vastaavan päätoimittajan eroaminen tai heidän erottamisensa on avoimesti harkittava.

Luottamus syntyy teoista. Ilman tasapuolisuutta ja vastuuta se murenee.

Teemu Ovaska
Puheenjohtaja
Järvenpään perussuomalaiset ry