Seppo Heino: Punavihreän kuplan vaikutus uutisoinnissa

(Teksti lähetetty Keski-Uusimaa lehteen 7.1.2026, mutta sitä ei julkaistu)

Teemu Ovaska kirjoitti tarkkanäköisesti KU:ssa 20.12.2025 ja 5.1.2026. Pääasiassa perussuomalaisia mollaava ns. punavihreä kupla on suomalaisessa poliittisessa keskustelussa tunnettu käsite. Sillä kuvataan sananmukaisesti kuplautunutta, vasemmistoa myötäilevää yhteisöä.

Tällainen polarisoi keskustelua ja sen yhtenä syntipukkina on punavihreä mediakenttä, johtotähtenään verovaroin rahoitettu Yle. Kärjistäen ilmaistuna, Ylen foorumilla sillä, mitä sanotaan tai tehdään, ei ole niin suurta merkitystä, kuin että kuka sanoo tai tekee.

Suomalaisen median arvostus on tutkimusten perusteella korkeammalla kuin muiden Euroopan maiden, johtuen pienestä kielialueestamme. On aiheellista kysyä, miksi valtamedia rapauttaa omaa arvostustaan valikoivalla uutisoinnilla. Muissa Euroopan maissa rapautuminen on jo tapahtunut. Aikanaan Yleä kutsuttiin itään päin kallellaan olevaksi Reporadioksi, nykyään sitä voisi kutsua ns. woke-ideologian kannattajaksi.

Historian valossa Reporadion toiminnan jotenkin nyt jälkeenpäin ymmärtää, koska olimme Neuvostoliiton vaikutuspiirissä ja tarkkailun alla. Nykyisen woke-ideologiaan perustuvan uutisoinnin perusteena ei tunnu olevan mikään rationaalinen syy, vaan ainoastaan ideologinen. Historioitsija Teemu Keskisarja kuvaa tätä ideologista ilmiötä aikalaishulluudeksi. Mielestäni sitä voisi myös kutsua kollektiiviseksi mielisairaudeksi.

Tämän kaltaiseen ideologiaan perustuvan uutisoinnin lähtökohtana näyttäisi olevan ns. etuoikeuskehä, jossa määritellään, kenen mielipide on eniten oikea tai väärä. Siinä jaetaan ihmiset hyviin ja pahoihin sekä määrätyssä järjestyksessä lähes kaikkeen siltä väliltä. Tällaisessa jaottelevassa kontekstissä valkoisen, konservatiivisen, lihaa syövän, polttomoottoriautolla ajavan suomalaisen heteromiehen mielipiteen arvo lähenee nollaa.

Entisten ja nykyisten työntekijöidensä mukaan Yle oli vuoteen 2024 mennessä järjestänyt työntekijöilleen noin 40 kpl, osin pakollista koulutusta ns. monimuotoisuudesta (DEI). Koulutuksiin käytetyt rahasummat ovat salaisia. Ylen henkilökunnan mukaan Ylen johto on valheellisesti kertonut julkisuuteen, että DEI-koulutukset eivät liittyisi journalismiin tai että ne eivät olisi pakollisia. Kuitenkin kannustinpalkkioita on jaettu johtajille ja päälliköille em. koulutusten järjestämisen aktiivisuuteen perustuen.

Ylen rekrytoinneissa on käytetty mallia, jossa otetaan ihmisiä töihin etnisyyden, ihonvärin, koon tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Osaaminen ja ammattitaito ei ole ollut tärkeää. Perinteisen journalismin arvot on heitetty romukoppaan.

Tämä ei ole vain Suomen median ongelma, vaan esimerkiksi Britannian yleisradioyhtiö BBC harhauttava uutisointi vuoden 2021 USA:n kongressitalon tapahtumista oli täysin poliittisesti manipuloitua. Myös Yle on käyttänyt tätäkin BBC:n uutista tutkimatta asioita itsenäisesti. Ylestä tuttu lause: ”Hamas kertoo ja Israel väittää” on myös omiaan kertomaan uutisoinnin lähtökohdan puolueettomuuden tai enemmänkin että sitä ei ole.

Ei ole sattumaa, että eri medioissa meritoituneiden toimittajien omilla nettikanavillaan ilmestyvät asiaohjelmat kasvattavat suosiotaan. Muun muassa Ukkola, Puopolo, Heikelä ja Koskelo. Näkökantojensa tasapainottamiseksi, esimerkiksi näitä ainakin osin ilmaiseksi katseltavia ohjelmia olisi hyvä seurata vastapainona valta(kunnan)median yksipuoliselle uutisoinnille.

Seppo Heino (ps.), Järvenpää