Kristiina Vainikan kannanotto Keski-Uusimaassa 17.11.2015
Järvenpään muistettava tulevaisuus taloutta tasapainottaessaan
Tutkittuani Järvenpään kaupungin tasapainottamisohjelmaa tuleville vuosille, tunnen suurta surua ja huolta. Uusia säästöjä täytyy kehitellä entisten tiukennusten ja heikennysten päälle. Tuntuu, että jo nyt kaikki mahdollinen on tehty. Mistä enää säästää, jotta ei mentäisi äärimmäisyyksiin?
Aiemmin tehdyt talouden tasapainottamistoimenpiteet ovat jo iskeneet heikompiosaisiin kuntalaisiin rankalla kädellä. Toimintoja on lakkautettu, työntekijöitä irtisanottu ja lomautettu, asiakasmaksuja on lisätty ja korotettu jne. Nyt suunnitellaan ryhmäkokojen suurentamista varhaiskasvatuksessa ja kouluissa. Uskoakseni tästä ei tule säästöä ainakaan pidemmällä tähtäimellä, kun oppimistulokset saattavat kärsiä, ja aikaa ei ole havainnoida yksilön tarpeita suuremmassa ryhmässä. Miten opettajat jaksavat suuremmat ryhmät, kun levottomuus yms. saattaa lisääntyä? Maksujen korotuksia on luvassa myös lasten ja nuorten aamu- ja iltapäivätoimintaan. Ne lähes kaksinkertaistuvat. Onko kaikilla perheillä tähän toimintaan jatkossa varaa?
Tasapainottamisohjelmassa korostuu myös kolmannen sektorin osallisuus. Mielestäni sen varaan on laskettu liikaa. Hyväntekeväisyys ja muu vapaaehtoistyö ei voi korvata ammattimaista toimintaa, eikä kolmannen sektorin toimintaan voi luoda liikaa painetta ja vastuuta.
Onneksi luvassa on kuitenkin investointeja, jotka pidemmällä tähtäimellä tuovat säästöä. Hyviä esimerkkejä tästä ovat Wärttinä II -hanke sekä uusi terveystalo Myllynkulma. Kuntalaisten palvelut paranevat, kun sosiaali- ja terveyspalvelut tuodaan yhden katon alle. Asiointi nopeutuu, yksinkertaistuu ja samalla tehdään säästöjä. Wärttinä II auttaa mm. asunnottomia ja purkaa kalliita hätämajoitusjärjestelmiä.
Huolestuttavana näen eräiden tahojen ehdottaman uusien turvapaikanhakijoiden sijoittamisen Järvenpäähän. Resurssimme eivät aina riitä omistakaan kuntalaisista huolehtimiseen. Tästä kertoo 35 ihmisen asunnottomuus. Eivätkö he kuitenkin ole etusijalla majoituksen suhteen? Tasapainottamisohjelmassa ei ole otettu huomioon mahdollisia turvapaikanhakijoita. Valtio tosin kustantaa 3 vuoden ajan heidän kulujaan, mutta se ei yksin riitä. Ylimääräisiä kustannuksia olisi kuitenkin luvassa ja 3 vuoden jälkeen olisimme omillamme. Kuten olemme huomanneet, harva on kotoutunut ja löytänyt työ- tai opiskelupaikkaa tuossa ajassa. Suomen kielen oppiminenkin sujuvaksi 3 vuodessa on hyvin epävarmaa.
On mietittävä tarkkaan, mitkä säästöt ovat säästöjä myös tulevaisuudessa, eikä hätiköityjä päätöksiä vain näyttämään ensivuoden talousarvio paremmalta. Maalaisjärki, vaikutusten ja riskien arviointi on todella tärkeää.
Ennalta ehkäisy, neuvonta ja puuttuminen varhaisvaiheen ongelmiin on säästöjen avain. Esim. nyt suunnitteilla oleva nuorisotila Loimun lopetus ei mielestäni ole järkevää, ennen kuin tilalle on löytyneet uudet tilat. Nuorisotilat toimivat paikkoina, joissa voidaan ehkäistä nuorten syrjäytymistä ja puuttua ajoissa ongelmiin, joita ei havaittaisi jos nuoriso oleilisi vain kaduilla.
Toivon päättäjille ja viranhaltijoille viisaita ja kestäviä ratkaisuja taloudellisesti vaikeassa tilanteessa.
Kristiina Vainikka, kaupunginvaltuutettu, sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen, (ps) Järvenpää